Ainakin tietokoneelle siirrettyjen lautapelien osalta AASL:n dokumentin väitteet pitävät paikkansa. Mielestäni yleensäkin suuri osa strategiapeleistä kehittää artikkelissa mainituilla tavoilla ajattelua. Toivottavasti en nyt puolla liikaa harrastamaani pelilajia, varsinkin kun tietokonepelikentällä strategiapelit ovat marginaalissa.
Toiminta- ja roolipelit eivät ainakaan satunnaisesti ja yksin pelattuina täytä artikkelin väitteitä. Sen sijaan jos niitä pelaa porukalla, joutuu opettelemaan tiimissä toimimista ja miettimään strategioita. Mutta sitten taas nousee kysymys liikaa pelaamisesta. He jotka pääsevät pohtimaan strategioita ja johtamaan "klaaneja", joutuvat pelaamaan paljon. Adalmiina onkin jo kirjoittanut aiheesta ja Mikrobitissä 4/08 oli aiheesta Tapio Berschewskyn kolumni: Karkuun kaikkea. Toisaalta voi kysyä miksi paljon pelaamista pidetään ongelmana, kun taas huippu-urheilu on hyvää? Joutuuhan huippu-urheilussakin uhraamaan suunnattomasti aikaansa tavoitteiden saavuttamiseen.
Toukokuun viimeinen
1 päivä sitten
Tekstit
2 kommenttia:
Hieno oivallus tuo huippu-urheilun ja paljon pelaamisen rinnastus! Molemmissahan kyse on taidosta ja sen viemisestä äärimmilleen ja sen viimeisen terän hakeminen peli/urheilukuntoon voi käydä kalliiksi elämän muiden osa-alueille.
Jep, ja kaikki (tietokone)pelaamista vastaan käytetyt argumentit kuultiin jo silloin, kun petäjäistä kansaa opetettiin lukemaan ja heihin tarttui lukuhimo. Matkan varrella samat jutut on kuultu moneen kertaan elokuvien, videoiden, kaunokirjallisuuden, internetin keskustelupalstojen, shoppailun jne. yhteydessä. Varmaan saunomisenkin!
Eiköhän niitä saada kuulla vielä tulevaisuudessakin, toivottavasti ei kuitenkaan omasta suusta :)
Lähetä kommentti